Kokeiluja

Maalailin kangasta Emon ruiskupastalla (kuten olin tehnyt nuo bodyt ja verhotkin aikaisemmin). Värin leviämistä on hankala hallita. Tähänkin oli kuivumisen jälkeen palattava maalaamaan kuivalla pensselillä ääriviivoja. Kuva on vain yksityiskohta.


Toinen kokeilu. Erilaisia kukkia ja niiden varsia. Kangas on epätasaisella pinnalla ja siksi se voi näyttää vähän hassulta.

Batiikkibodyt

Vehnäjauhon poiston, pesun ja kuivauksen jäljiltä bodyt ovat nyt valmiit. Harmillisesti valkoinen nukka puskee näistä näkyviin. No olivathan ne bodyt alunperinkin jo nukkaisia pesujen jäljiltä, mutta eivät vielä missään nimessä huonokuntoisia. Ilmeisesti kankaanpainovärikään ei ottanut tarpeeksi tiukasti kiinni. Oliko 2 x 10 sekuntia silitystä molemmin puolin sittenkin liian vähän? No sentään vehnäjauhon tekemä kuviointi on ihan hauskan näköinen. Värit ovat aika hipit. Nämä tuovat mieleen "narusitomisvärjäyksen", jossa saa aikaan pohjavärin värisiä renkuloita muuten värjääntyneeseen kankaaseen.

Pingviini

Täytyy kai sitä välillä olla myös Lyylin tyyliä tässä blogissa. Eli tässä on äitini ompelema pingviinihaalari. Mieheni ja minä olimme ennen Lyylikin syntymää kutsuneet vasta kävelemään oppineita haalaripukuisia taaperoita pingviineiksi. Hehän vaappuvat paksuissa tamineissaan aivan kuin pingviinit. Eikä kokokaan poikkea paljoa. Siksi meillä oli jo pitkään tarkoitus tehdä tällainen haalari. Äitini sen sitten oli pyytämättä tekaissut tekemisen puutteessaan. Minä ompelin vain silmät huppuun askarteluhuovasta.

batiikkeja

Sainpas aloitettua batiikkien teon. Lähetin miehen ja tytön mummolaan kylään vahaamisen ajaksi. Hommailin kaksi tuntia ja olin ihan poikki. Tässä ensin luonnos tekemisistäni:


Vahailun jälkeen maalasin kangasväreillä. Tulos oli tämänlainen. En ole ihan täysin tyytyväinen. Värit ovat ehkä hankalat. Sininen ei ole lempivärini. Toisekseen kuva-aihe tuli ehkä liian tiuhaksi. No tämä täytyy vielä silittää ja tarkastella valoa vasten. Yleensä nämä paranevat sillälailla. :)


Otin muutaman valkoisen käytetyn bodyn batiikkikokeiluihin. Minä en voi käsittää valkoisia lastenvaatteita (tai enpä kyllä itsellenikään ottaisi). Ne ovat heti likaisen näköisiä, ainakin jos lapsi jo syö kiinteitä. Nämä bodyt meinasivatkin mennä ensin lahjoitukseksi spr:lle, mutta hoksasin ottaa ne tähän tarkoitukseen. Tässä siis vehnäjauhobatiikkia. Toiseen bodyyn on jo maalattukin väriä.


Tältä tämä batiikki näyttää vehnäjauhon alla. Aika hyvä. Vehnäjauhomassa antaa vähän periksi eli väri on tunkeutunut sen alle, mutta kuvio on silti havaittavissa. Se miellyttää minua. Vehnäjauhon pois saaminen on aika ärsyttävää hommaa, sillä kuivana massa on hyvin kovaa ja tiukasti kankaassa kiinni. Veteen se liukenisi, mutta sitten kaikki paikat on ällössä mönjässä ja kangas pitää kuitenkin silittää ennen kastamista. Hankalaa on.

tyynyliina

Tätä on tehty jo pitkään päiväuniaikoina. Vanhaan lakanakankaasta mieheni tekemään imetystyynyyn rupesi tekemään mieli tehdä tyynynpäällinen. Imetystyyny on kuitenkin vauva-aikana osa sisustusta ja sottainen valkoinen lakanakangas ei liene kovin esteettinen näky kenestäkään. Saipas taas kangas- (=vanhojen vaatteiden yms.)varasto kyytiä. Olinkin pitkään vain haalinut uusia kankaita kirppareilta ja harmitellut komeron ahtautta ja kaaosmaista tilaa. Onneksi inspiraatio viimein palasi ja varasto alkaa tyhjenemäänkin. Nyt tosin aion pistää ompelukoneen syrjään ja siivota paikat batiikkien tekoa varten. Ei pääse Lyyli-parka enää puuhasteluhuoneeseen. :-/

Epävarmuus

Hetkellisen seesteisyyden jälkeen olen taas epäjärjestyksen tilassa. Tai pikemmin epävarmuuden. Olin juuri päässyt irti ajatuksesta hankkia varma ammatti. Halusin tehdä mitä pohjimmiltaan haluan ja kaipaan. Sitten tuli tämä epävarmuus. Pystyisinkö oikeasti elättämään itseni ja perheeni omalla luovuudellani? Haluaisiko joku oikeasti ostaa? Vaikka en minä paljoa pyydä. Nykyelintaso riittäisi. Eli köyhä voisin olla ja ehkä jopa mieluummin kuin rikas, kunhan ei tarvitsisi olla huolia ja murheita lisäävän köyhä. Nykyelintaso nykyrahassa mitattuna tulisi katettua jos ennen veroja elämiseen (yrittämisen kulut ovat vielä päälle) olisi 1000 euroa. Siis minun osaltani talouteen kannettuna. Miehen pitäisi tienata toinen mokoma. Nykyrahassa nykytilanteeseen. Se ei kuulosta paljolta ja silti se riittää meille. Mielenkiinnottomasta työstä ei riitä moninkertaisetkaan summat, sillä rahaa en edes halua yli kohtuullisten tarpeideni (jotka meidän kolmihenkisessä perheessä tyydyttyvät noin 1500 eurolla ennen veroja), tällähetkellä. Ja jos työ ei ole mielekästä, eikä ylimääräinen raha kiinnosta on työn tekemisen ainut motiivi kuviteltu tai todellinen yhteisön paine.

inspiraatio

Tule tule inspiraatio, niin teen vahabatiikki-maalaustekniikalla verhon. Kiulukoita, keltaiset lehdet ja preussinsininen tausta. Tässä siis vanha verho. Rätvänä.

Ihmetys

Oppi siitä, että vaippavillahousut voi valmistaa vain hahtuva- ja (olikosenyt) merinovillasta oli mennyt minulle hyvin perille. Sitten satuin sattumalta saamaan villakuoren, joka oli ilmiselvästi ommeltu huopuneesta villapaidasta tai vastaavasta. Meninpä ja kokeilin tehdä tällaiset itsekin. Pesin pari vanhaa villapaitaa 60:ssä asteessa ja leikkasin ja ompelin niistä tarrakiinnityksellisen kuoren. Ihme ja kumma: sisäänajettuna (villa tarvitsee aina vähän sisäänajoa toimiakseen hyvin) ja lanoliinitettuna nämä kouret toimivat loistavasti. Kitupiikki vaippailia voi siis tosiaan hankkia kaikki materiaalinsa vaatekaapistaan.

Tässä siis kaksi slipovereista tehtyä vaippakuorta. Valkoinen on jopa vähän liikaa huopunut, kun on niin paksu. Toisaalta tämä myös pitää kosteuden ja hyvin.